Vellu on pitkän ja hartaan odotuksen tulos ja syntyi meille lähestulkoon joululahjaksi. Olin keväällä 2005 ensimmäisen kerran yhteydessä Vellun kasvattajaan Tarja Hovilaan, jolloin sain kuulla että pentuja olisi odotettavissa vuodenvaihteen paikkeilla. Eikä siinä auttanut sitten kuin odotella ja toivoa, että meille sopiva urospentu syntyisi. Ja syntyihän se! 
 
Vellusta on huolellisen sosiaalistamisen tuloksena kehittynyt reipas ja avoin koira, jonka kanssa on mukavaa liikkua missä tahansa. Se suhtautuu varsin ystävällisesti toisiin ihmisiin ja koiriin, osaa olla siististi pienten lasten kanssa ja aktiivisesta luonteestaan huolimatta se ottaa äärimmäisen rennosti ne tilanteet, jolloin mitään ei tapahdu. Kotona se makailee sohvalla kainalossa, mutta on aina valmis toimintaan, jos sille pienenkin vinkin siihen suuntaan antaa. 
 
Alusta saakka oli selvää että Vellun kanssa tullaan kilpailemaan myös tokossa ja koulutus aloitettiin jo pentuiässä luomalla hyvä pohja perusasioiden myötä myös ylempien luokkien liikkeisiin. Vellun kanssa olemmekin tokossa edenneet poikkeuksellisen nopeasti luokasta toiseen. Vuosi 2007 oli tiivis kilpailuvuosi ja Vellulla olikin kolmen luokan (alo, avo, voi) koulutustunnukset kasassa vain 9 kk ensimmäisen alokasluokan kisan jälkeen. Nykyään kisaamme erikoisvoittajaluokassa, josta saldona on sekä Suomen että Viron tottelevaisuusvalion arvo ja liuta ykköstuloksia. Vellu on varsin mukava kisakumppani ja koulutettava. Se on melko kiihkeä ja tekee sille annetut tehtävät innolla ja motivoituneesti. Tämä valtava innokkuus ja intohimo on toisaalta ollut myös haaste, sillä itsevarmuus on tuonut myös tietynlaista kovakorvaisuutta ja tarpeetonta oma-aloitteisuutta ja ylikuumeneminen on vienyt meiltä monta mahdollisuutta ykköstuloksiin EVL:ssä.

 

Vellulla on ihan valtava taistelutahto, tässäkin kuvassa se puree mokkarättiä ja roikkui siinä kiinni monta kierrosta kun pyöritin sitä ympäri. Taistelutahdosta on ollut paljon hyötyä koulutuksessa ja olen iloinen että älysin sitä aikanaan Vellun pentutreeneissä vahvistaa.
 
Vellulla on kutsumuksena kantaa kaikkia mahdollisia kannettavissa olevia esineitä. Sillä on poikkeuksetta aina suussaan jotain, jos ei ruokaa niin joku esine. Mieluiten se kantaa (likaisia) sukkia ja ehkä hauskin tapa sillä on hakea koirien pyyhkeitä kylpyhuoneesta kannettavaksi ja meille esiteltäväksi kun tulemme töistä kotiin. Noutaminen on Vellun lempipuuhaa ja teenkin sille mielelläni erilaisia noutoharjoitteita. Leluista pallo on ihan ykkösjuttu, mutta se aiheuttaa myös niin suurta intohimoa ja suorastaan hulluutta Vellussa, että palloa käytetään melko harkiten ja ylimääräistä pallonheittelyä pyrimme välttämään, koska Vellusta olisi todella helppo saada stressaantunut pallohullu. Yleensä pallo pitääkin tavalla tai toisella ansaita ja jos sitä joskus heitellään, sitä heitellään sellaisiin paikkoihin että Vellu jotuu sitä etsimään ja käyttämään vähän aivojaankin pallon saamiseksi :)  

 

Koiranäyttelyissä käydään myös, joskin se harrastus taitaa jäädä tokon jalkoihin pikkuhiljaa, mutta ei tietenkään kokonaan pois kuvioista. Tällä hetkellä saldona on Suomen ja Viron muotovalion arvot sekä vielä toistaiseksi vahvistamaton Kansainvälisen muotovalion arvo. Näihin tuloksiin voi olla varsin tyytyväinen, Vellusta kun kasvoi näyttelykoiran uraa ajatellen aavistuksen suurikokoinen ja raskastekoinen. 

 
Kuva: Riitta Jantunen-Korri

Kuva: Riitta Jantunen-Korri

Agilityharrastus aloitettiin keväällä 2007 ja jo vuoden kuluttua ensimmäisestä alkeiskurssikerrasta Vellulla oli tilillään ensimmäinen nollatulos MAXI 1-luokasta!  Muutamia vitosia on sen jälkeen roiskittu, mutta agility on vähän sellainen "kakkosharrastus" meille aina ollut ja kisoissa käydään kun toko-kiireiltä ehditään.

Myös verijälkeä ja jälkeä riistalinnuilla on Vellulle vedetty. Jäljestys sujuu ongelmitta ja iän myötä tuleva varmuus on koko ajan parantanut suorituksia. Taipumuskoe suoritettiin elokuussa 2007 ensimmäisellä yrittämällä ja hienolla arvostelulla, taipparituomari myös suositteli meille MEJÄ-kokeisiin lähtöä, joten katsotaan josko laajennettaisiin harrastusrepertuaaria myös sinne suuntaan. 

Vellussa on sopiva määrä sitkeyttä, tietynlaista röyhkeyttä ja kovuutta yhdistettynä yhteistyökykyyn ja -haluun ja hyvän harrastuskoiran ohella se on maailman paras perhekoira ja maailman paras englanninspringeri ;o) 

17,5kk

Kuvat: Riitta Jantunen-Korri